Asukas otti yhteyttä, koska heidän talossaan vanha mies oli siirtänyt pihapenkin pois lasten leikkipaikalta. Penkki oli ollut kiinnitettynä kettingeillä leikkipaikan vieressä, jotta vanhemmat voisivat istua siinä lasten leikkiessä. Nyt tämä vanha mies oli siirtänyt penkin toiselle puolelle pihaa ja oli kiinnittänyt sen kettingeillä puuhun, jotta voisi (viestin lähettäjän mukaan) tyydyttää uteliaisuutensa kyttäämällä muiden tekemisiä. Asukas kysyikin, mitä asialle voidaan tehdä. Hän halusi tietää, että pitääkö muiden kärsiä tämän takia ja saako tämä mies tehdä mitä haluaa.

Ihmisillä oli taas suuret ongelmat. Ensinnäkään viestistä ei käynyt ilmi, että oliko asukas oikeasti nähnyt miehen siirtävän penkin vai päättelikö asukas vaan niin. Ja mistä hän tiesi, että oliko penkki siirretty kyttäämistä varten? Jälleen mietin, miksei asukas voisi itse mennä juttelemaan miehen kanssa. Luulisi heidän pystyvän yhdessä ratkaisemaan tämän ongelman. Tai sitten he voisivat keskustella asiasta seuraavassa yhtiökokouksessa, missä asukkaat voisivat yhdessä päättää penkin kohtalosta. Tai sitten he vain voisivat alkaa leikkimään siirtoleikkiä: asukas siirtää penkin leikkipaikalle, mies siirtää penkin takaisin puun viereen, asukas siirtää penkin takaisin leikkipaikalle jne. Lopulta selviää, kumpi kyllästyy ensin. Tai ehkä heidän pitäisi ostaa yksi penkki lisää?

En vain käsittänyt, mitä me voisimme tehdä asian ratkaisemiseksi.