Asukas soitti kiihtyneenä ja kertoi, että hän oli saanut kukkalähetyksen, mutta hän oli nyt töissä eikä voinut ottaa kukkia vastaan. Hetken mietin, mitä asia meille kuuluu, mutta odotin jutun jatkoa.

Asukas: ”Mä sanoin mun miehelle, että oon töissä töissä enkä voi ottaa kukkia vastaan! Ja nyt se silti lähetti ne niin, että ne tuli nyt jo!”

Mä: ”Okei…”

Asukas: ”Niin nyt ne roikkuu siellä rapun ovessa. Kestääköhän ne kukat nyt siellä? Eihän nyt onneksi oo paljoa pakkasta, mutta mitenköhän niiden kanssa nyt käy?”nimet%C3%B6n.jpg

Mä: ”En kyllä nyt osaa yhtään sanoa…”

Asukas: ”Voi ei, mä ehdin sinne vasta tunnin päästä. Säilyyköhän ne siihen asti?”

Mä: ”Sitä mun on kyllä ihan mahdotonta sanoa. Sehän riippuu ihan siitä, että meneekö siitä ohi epärehellisiä ihmisiä. Voihan ne joku ottaa siitä, mutta eihän sitä mistään tiedä, miten käy.”

Asukas: ”Voi ei! Ja mä sanoin mun miehelle, etten oo nyt kotona! Mitä sä nyt luulet, että käy?”

Mä: ”En kyllä yhtään tiedä… Ihan mahdotonta sanoa.”

Asukas: ”No niinhän se on! Voi että, mä yritän päästä sinne nopeasti. Kiitos, moi!”

Mä: ”Moikka!”

Mitä taas tapahtui? Miksi asukas soitti tänne? En taaskaan ymmärrä yhtään. Ensin mä jo ajattelin, että se pyytää huoltomiestä hakemaan ne kukat turvaan, mutta ei se tehnyt sitäkään. Hän vaan halusi kuulla mun mielipiteen siitä, miten kukille käy? Vai mitä ihmettä? Enkä mä voinut (taaskaan) valitettavasti auttaa.