Asukas soitti kolmen aikaan iltapäivällä ja ilmoitti, ettei heillä toimi asunnossaan summeri. Hän kertoi, että se vaikeuttaa tosi paljon elämää, kun kaikille vieraille pitää kertoa etukäteen, ettei se toimi. Kerroin asukkaalle, että ilmoitan huoltomiehelle ja asia hoidetaan kuntoon. Noin 5 minuutin päästä asukas soitti uudestaan ja ilmoitti, että summeri toimiikin. Siinä oli ollut vain tilapäinen häiriö eli keikan voi perua. Asia oli sillä ok.

Seuraavana päivänä sama asukas soitti uudestaan iltapäivällä ja oli aivan näreissään siitä, ettei huoltomies ollut käynyt. Hän kysyikin, milloin huoltomies tulee korjaamaan summerin. Ihmettelin asiaa silmät suurina ja sanoin:

”Niin te siis soititte eilen kolmen aikaan ja pyysitte korjausta, mutta sitten te soititte viiden minuutin päästä ja peruitte korjauksen. Kerroitte, että summeri toimiikin. Muistatteko?”2.jpg

Asukas: ”Kyllä niin, juu.”

Mä: ”Niin tosiaan keikka peruttiin eikä sinne ole ketään tulossa ollenkaan, sillä ilmoititte, että se toimii. Eikö se summeri nyt toimikaan?”

Asukas: ”No ei se nyt toimi.”

Mä: ”Okei, no sitten laitan nyt menemään työpyynnön huoltomiehelle. Eilen sitä ei laitettu kenellekään.”

Asukas: ”Niin kun tää on todella hankalaa, kun pitää kaikille tulijoille kertoa, että summeri ei toimi.”

Puhelun jälkeen oli pakko tarkistaa asukkaan ikä ja hän oli yli 70-vuotias. Hänellä ei ilmeisesti muisti enää ihan toiminut? Oikein mukavaa joutua kuuntelemaan vihaista asukasta, kun vika on tasan siinä, että asukas itse sekoilee.