Kun vastaan puhelimeen, puhun aina samalla äänenvoimakkuudella. Ymmärrän kyllä, että osa ihmisistä on huonokuuloisempia eivätkä he kuule niin hyvin kuin suurin osa ihmisistä. Sitä en vaan ymmärrä, että jos mun puhetta on vaikea kuulla, miksei voi pyytää ystävällisesti puhumaan kovempaa.

Ystävällisyys unohtuu, sillä lähes aina asukas huutaa todella kovaa: ”PUHU KOVEMPAA!!! MÄ EN KUULE!!” Tietysti alan silloin puhumaan kovempaa. Tekisi vain mieli aina muistuttaa, että mun kuulossa ei ole vikaa, joten mulle ei tarvitse huutaa, kiitos.