Nainen soitti liikekiinteistöstä: ”Katolta putoaa jäätä! Mä olen työsuojeluvaltuutettu ja olen nyt laittanut ulko-oveen sisäpuolelle lapun, että siitä ei saa liikkua ulos. Tää pitää hoitaa nyt heti!”

Tällainen on tietenkin vaaratilanne, koska jos katolta putoaa jäätä jonkun niskaan, voi siinä käydä todella huonosti. Nainen jatkoi juttua enkä ehtinyt sanoa mitään väliin.

Nainen: ”Siis ton naapurirakennuksen katolta tulee jäätä meidän puolelle. Tämä pitää hoitaa heti!”

Mä: ”Siis hetkinen? Jää ei siis putoa teidän talon katolta vaan naapuritalon?”

Nainen: ”Niin niin! Sitä putoaa koko ajan. Mä oon nyt estänyt liikkumisen tosta ovesta. Toi jää pitää pudottaa heti ja siitä pitää ilmoittaa mulle niin mä voin taas antaa luvan käyttää tota ovea.”

Mä: ”Valitettavasti se viereinen kiinteistö ei ole meillä huollossa, joten me emme voi tilata jään/lumenpudotusta sen katolle.”

Nainen: ”Siis tää pitää hoitaa nyt heti! Mä olen työsuojeluvaltuutettu ja tää on vaarallista.”

Mä: ”Totta kai pitää hoitaa, mutta me emme huolla sitä taloa, joten me emme voi tilata sinne mitään. Emme voi tilata mitään toisen talon laskuun, meillä ei ole lupaa siihen enkä edes tiedä, mikä talo se on ja mikä sen osoite on, puhumattakaan laskutusosoitteesta. Ei ole mahdollista, että me tilaamme mitään.”

Nainen jatkoi jankutusta, kunnes lopulta hän tajusi, että me ei voida tilata mitään kenenkään muun laskuun. Se ei vain ole mahdollista. Kello oli 15.45 eli huoltomiesten työaika oli loppunut eikä meillä ollut mahdollista mennä naapurikiinteistöön kertomaan, että tekevät jotain putoavalle jäälle. Olisimme joutuneet lähettämään paikalle päivystävän huoltomiehen, minkä käynnistä tulee automaattisesti lasku ja jälleen oltaisiin ihmetelty sitä, kuka sellaisen laskun maksaa. Pyysin naista menemään sisälle viereiseen rakennukseen ilmoittamaan heidän työntekijöilleen, että jäätä putoaa. He varmasti hoitaisivat asian sitten eteenpäin. Tämä ei naiselle sopinut vaan hän päätti soittaa isännöitsijälle, sillä kyllähän se varmasti tietää, kuka sitä taloa huoltaa. Millä perusteella?! Nauroin mielessäni ja annoin naisen soittaa ympäri kylää, kun hieman helpompaa olisi kyllä ollut kävellä muutama kymmenen metriä ja mennä vaan rakennukseen sisään. Mutta ei…