En ikinä jaksa ymmärtää sitä, miten voi olla niin vaikeaa myöntää olleensa väärässä ja pyytää anteeksi. Mikä siinä on niin hankalaa? Yksi asukas soitti viime liputuspäivänä meille aivan raivona ja huusi puhelimeen, että olimme laittaneet väärän lipun salkoon. Olin ihan ihmeissäni ja kysyin, mistä on kyse ja mikä lippu siellä oikein on. Asukas: ”No ei nyt sentään VENÄJÄN lippu, mutta aivan väärä lippu!!!!!!” Kyselin asiasta lisää ja hän selvitti, että taloyhtiö oli ostanut uuden Suomen lipun, mikä oli suurempi kooltaan kuin edellinen Suomen lippu. Asukas huusi puhelimessa, että me idiootit olimme kuitenkin laittaneet salkoon sen vanhan pienemmän lipun. Lupasin selvittää asian ja soitin huoltomiehelle ja kysyin asiasta. Hän kertoi, että salkoon oli laitettu uusi, vähän isompi lippu. Soitin asukkaalle ja kerroin asian. Hän vain huusi kuin hyeena ja väitti mua valehtelijaksi. Kyllä hänellä on silmät päässä, joten mun on ihan turha valehdella hänelle!! No yhdistin puhelun huoltomiehelle. Huoltomies vei paikalle vanhan lipun ja otti uuden lipun alas salosta. Näin pystyttiin osoittamaan, että salossa oli AIVAN oikea lippu. Uusi lippu ja vähän isompi.

Valitettavasti tämä idiootti soitti meille uudestaan muutaman päivän päästä. Hän sanoi, että oli tullut erehdys ja he olivat ostaneet uuden lipun, mutta se ei ollutkaan niin suuri kuin he olivat luulleet. Tässä kohtaa olisi voinut pyytää anteeksi sitä, että hän oli huutanut kuin hullu ja haukkunut mua valehtelijaksi… Mutta ei… Asukas vain pyysi saada tietää, minkä kokoinen se uusi lippu oli niin he ostaisivat sitten tilalle uuden lipun, joka olisi selvästi suurempi. Ensi liputuspäivää ja soittoa odotellessa…