Asukas soitti ja ilmoitti, että asunnossa tulee palaneen muovin hajua ilmanvaihtoventtiilistä.

Asukas: ”Täällä lapsen makuuhuoneessa haisee ihan palaneelta muovilta. Ensin me luultiin, että meidän kissa pieras. Se haju tuli silloin, kun se tosta lähti liikkeelle, mutta tuntuu, että se haju tuleekin tuolta ilmanvaihtoventtiilistä. Me ollaan täällä tuuletettu ja se haju vähän lähti, mutta tuntuu, että hajua tulee silti lisää.”

Mä: ”Okei, ei kuitenkaan tule savua mistään? Haiseeko rappukäytävässä palaneelta?”

Asukas: ”En tiiä. Mä käyn katsomassa… ei täällä kyllä savua näy eikä hajua, mutta kannattaa nyt tarkistaa, jos jossain naapurissa on tulipalo.”

Mä: ”Okei, mä ilmotan huoltomiehelle niin hän tulee sinne haistelemaan, mistä se haju voisi tulla.”

Mietin hetken mielessäni, että onkohan oikeasti mikään hätänä. Jos siellä olisi jossain tulipalo, tulisi siitä savua rappuun asti ja palovaroittimet alkaisivat pitää ääntä. Laitoin keikan menemään huoltomiehelle.

5 minuuttia myöhemmin sama asukas soitti takaisin.

Asukas: ”Peru vaan se huoltomiehen käynti! Se hajun syy selvisi. Meidän kissa oli makoillut lampun vieressä ja sen turkki oli kärähtänyt! Siitä se haju tuli.”

Mä: ”Voi apua! Onks se kuitenkin ihan kunnossa?”

Asukas: ”Joo, kyllä. Siitä se haju sitten tulikin niin kuin aluksi luultiin! Kiitos kuitenkin sulle hyvästä palvelusta!”

Mä: ”Kiitos hei!”

Tällä kertaa mun vaisto oli oikeassa eikä tulipaloa ollutkaan. Voi kissa raukka!