Eräs rouva soitti, kertoi alkuun osoitteensa ja alkoi kertomaan, kuinka hänen ilmoittamansa vika on vieläkin hoitamatta. Rouva asui talossa, mikä ei enää ollut meillä huollossa, mutta koska hän puhui niin kovaa tahtia, en voinut mihinkään väliin kertoa, että en voi auttaa asiassa. Hän puhua pälätti ja kertoi kaikki samalla tavoin kuin puhelinmyyjä: heidän puheensa väliin ei saa ikinä sanottua mitään.

Kun vihdoin höpötys loppui, jouduin tuottamaan pettymyksen ja kertomaan, että kohde ei ole enää meillä huollossa, joten en pysty auttamaan. Tämän jälkeen rouva huudahti: ”Mitä? Mitä mä nyt teen? Mä en kestä tätä elämää!! Mä olen vanha ihminen!” Ei kai se asia nyt niin vakava voinut olla? Kehotin rouvaa tarkistamaan ilmoitustaululta huoltoyhtiön numeron. Jos sitä ei olisi, kannattaisi soittaa isännöitsijätoimistoon ja kysyä sieltä huollon numero.

Yksi huoltomiehemme kertoi, että aikoinaan oli päivystykseen soittanut eräs asukas, joka oli uhannut hypätä parvekkeelta, jos häntä ei auteta heti. Hän oli soittanut muutaman kerran ja uhkaillut hyppäämisellä. Lopulta huoltomies soitti hätänumeroon, sillä hän ei pystynyt asukasta auttamaan. Tuollaisia puheluita ei kukaan haluaisi vastaanottaa...